PLATONIN AKATEMIA
2017 - Suomalaiset tarinat
2.5. - 14.5. 2017
21. Platonin Akatemian tuottaa Platonin Akatemian kannatusyhdistys ry
Info:
Tapio Turpeinen, Platonin Akatemian kannatusyhdistys
t.tapio.turpeinen@gmail.com
p. 050 431 9717
Avajaiset Rantatien Galleriassa 2.5. klo 18
Tapahtumapaikat esiteltynä aakkosjärjestyksessä.
Ahola
Ainolan museo
Ainolan kahvila (Aulis)
Aleksis Kiven kuolinmökki
Arkeologiabussi ja Keski-Uudenmaan esihistorialliset kohteet
Arkeologiabussi ja Keski-Uudenmaan esihistorialliset kohteet
Erkkola
Halosenniemi
Kallio-Kuninkala
Kellokosken juhlatalo
Kellokosken taajama
Kirkkovene/Tuusulanjärvi
Krapin paja
Lottamuseo
Marin putiikin lato
Onnela
Rantatien Galleria/Cafe Platon
AHOLA
AHOLA: Kirjailija Juhani Ahon ja taiteilija Venny Soldan-Brofeltin koti
11.5. klo 9.00
9.30
|
Ahola
|
Sibeliuksen
väylä 57, Järvenpää |
Sampsa Laurinen lukee Juhani Ahon lastuja
|
Ilmainen
sisäänpääsy
|
Muistatko-? Juhani Aho minun silmin -draamaopastus
Mikko-renki johdattaa vieraat Aholan elämään 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa. Matkalla sadan vuoden taakse selviää kuinka vieraanvarainen Juhani Aho osasikaan olla, mikä oli syynä Juhanin Ahon kalaonneen ja kuka oli Pekka Pegasos
11.5. klo 9.30-
10.00
|
Ahola
|
Sibeliuksen
väylä 57, Järvenpää |
Aholan tarina
Dramatisoidut opastukset
|
40€/esitys
(mahtuu 25/esitys)
|
11.5. klo 10.15 -
10.45
|
Ahola
|
Sibeliuksen
väylä 57, Järvenpää |
Aholan tarina
Dramatisoidut opastukset
|
40€/esitys
(mahtuu 25/esitys)
|
AINOLA
Säveltäjä Jean Sibeliuksen ja hänen puolisonsa Aino
Sibeliuksen koti
Jannen ja Ainon hääkellot soivat kesällä 1892. Häämatka suuntautui Pohjois-Karjalaan. Samalla Sibelius tutustui myös rajakarjalaiseen musiikkiin.
Katso Tapio Turpeisen historiablogi Suomalaisia tarinoita 3. Pedri Shemeikka, johon Sibelius tutustui matkallaan, esitellään Suomalaisessa tarinassa 5.
Katso Tapio Turpeisen historiablogi Suomalaisia tarinoita 3. Pedri Shemeikka, johon Sibelius tutustui matkallaan, esitellään Suomalaisessa tarinassa 5.
11.5.klo 10.15-
10.45
|
Ainolan museo
|
Ainolankatu, Järvenpää
|
Opastettu kierros
|
Opiskelija-
hinta 4 € |
|
11.5.klo 11.00 - 11.30
|
Ainolan museo
|
Ainolankatu
Järvenpää |
Opastettu kierros taiteilijakodissa
|
Opiskelija-
hinta 4 € |
AINOLAN KAHVILA (cafe Aulis)
11.5. klo 12-13 Harri Vuori vierailee Auliksessa, Ainolan
kahvilassa
11.5.
klo 12-13 |
Ainolan kahvila
Aulis
|
Ainolankatu
Järvenpää |
Säveltäjä-
vieraana Harri Vuori |
Vapaa
pääsy |
ALEKSIS KIVEN KUOLINMÖKKI
Aleksis Kivi vietti viimeiset hetkensä veljensä Albertin mökissä Tuusulan rantatiellä. (Piirros: Katja Uksila)
Tiina Häkkinen:
” Kivi käytti runsaasti persoonallisuuksien arkkityyppejä
teoksissaan. Hänen karaktäärinsä ovat ovat usein meheviä ja särmikkäitä ja
selkeästi sidoksissa sosiaaliseen ympäristöönsä.”
11.5. klo 12.00
-
13.30
|
Aleksis Kiven
kuolinmökki
|
Rantatie,
Tuusula
|
Tiina Häkkisen
draamatyöpaja: Tyypit - tutustumista A.Kiven hahmoihin.
|
Vapaa pääsy
|
11.5. klo 14.00
-
15.30
|
Aleksis Kiven
kuolinmökki
|
Rantatie,
Tuusula
|
Tiina Häkkisen
draamatyöpaja: Tyypit - tutustumista
A.Kiven hahmoihin.
|
Vapaa pääsy
|
Suomi ennen Suomea & arkeologiabussi kokonaisuus Platonin Akatemiassa 2017:
- Halosenniemen Suomi ennen Suomea-seminaari 11.5. klo 9-11
- Kartanolounas Kallio-Kuninkalan kartanossa 11.15 - 11.45
- Arkeologiabussi klo 12-16 (11.15 Halosenniemi, 12.00 Kallio-Kuninkala)
Tästä kokonaisuudesta antaa tietoja Tapio Turpeinen p. 050 -
431 9717. Voit lähettää tiedustelun myös osoitteeseen t.tapio.turpeinen@gmail.com
”Asia joka minua kiehtoo arkeologian ja
menneisyyden tutkimuksessa on se, millä tavalla uskomukset ja maailmankuvalliset
käsitykset juontuvat vuosituhansien takaa, ja miten ne ovat meissä tavallaan
edelleen elossa sekä vaikuttavat elämäämme ja ajattelutapaamme.” (Prof. Vesa-Pekka Herva, Oulun
yliopisto)

Vihje. Kannattaa tutustua Kansallismuseon uudistuneeseen näyttelyyn, jossa voi tutustua elämykselliseti mm. Suomen esihistoriaan
Arkeologia
bussi
11.5. 2017
klo 9-16
|
Lähtö Halosenniemestä klo 11.15 ja Kallio-Kuninkalasta klo
12
|
Tutustutaan Keski-Uudenmaan arkeologisiin kohteisiin.
Bussissa oppaana Museoviraston erikoistutkija Päivi Maaranen ja arkeologi, museolehtori Matti Nieminen.
|
Vapaa pääsy
|
ERKKOLA
Erkkolan taiteilijakoti Tuusulan rantatiella (piirros: Katja Uksila)
Seppo ”Mooses” Mentula on suomalainen kirjailija ja opettaja. Mentulan esikoisteos, novellikokoelma Musta timantti, oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Hänen ensimmäinen romaaninsa Isän kanssa kahden ilmestyi vuonna 2013.
11.5.
klo 9-11
|
Erkkola
|
Rantatie 25, Tuusula
|
Mooses Mentulan kirjailijahaastattelu klo 9.00-9.45. Tauon jälkeen tunnin mittainen Mentulan ohjaama kirjoittajatyöpaja
|
Vapaa pääsy
|
HALOSENNIEMI
Halosenniemi (piirros: Katja Uksila)
Halosenniemen Suomi ennen Suomea-seminaari 11.5. klo 9-11 (piirros: Katja Uksila)
Risto Pulkkinen
Risto Pulkkinen on uskontotieteilijä, Helsingin yliopiston ja
Lapin yliopiston dosentti sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi joka
on perehtynyt suomalaiseen ja saamelaiseen kansanuskoon sekä pohjoisten
kansojen mytologiaan.
Vesa Mattero Piludu
Vesa Matteo Piludu työskentelee Helsingin yliopiston
uskontotieteen, taiteiden semiotiikan ja musikkitieteen tuntiopettajana. Hän on
pitänyt luentokursseja myös Rooman ja Torinon yliopistoissa sekä Fermon
konservatoriossa. Kurssien aiheet ovat liittyneet muun muassa antiikin
uskontoihin, mytologiaan, shamanismiin, metsästysrituaaleihin sekä Kalevalan
vaikutukseen musiikissa.
Vesa Matteo Piludu kirjoittaa väitöskirjaa karhun
metsästykseen liittyvistä runoista ja loitsuista sekä käntää italiaksi oman
alansa kirjallisuutta. Piludu on Kalevalaseuran jäsen ja toimii Pohjoisen
Etnografian seuran varapuheenjohtajana
Viimeisimmät julkaisut: https://tuhat.helsinki.fi/portal/fi/persons/vesa-piludu(ede26354-f87a-4a52-86a6-39044d039e3a).html
Suomalainen mateematikko, historioitsija ja kirjailija.
Hän on Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston matematiikan dosentti, Oulun yliopiston tieteenhistorian dosentti sekä
Lapin yliopiston sivistyshistorian dosentti. Osmo Pekonen on väitellyt
tohtoriksi kaksi kertaa: hän on filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden
tohtori. Hän on asunut ja työskennellyt useaan otteeseen Ranskassa.
Halosen
niemi
11.5. klo 9-11 |
Halosenniementie
4-6, Tuusula
|
Suomi ennen Suomea-seminaari:
Risto Pulkkinen: Otavalta oppimassa. Näköaloja suomalaiseen
kansanuskoon.
Vesa Matteo Piludu: Karhun kannoilla. Karhumyyttejä meillä ja
muualla.
Osmo Pekonen: Pellonpekon jäljillä. Itämerensuomalaisen
ohranhaltian tarina
|
Vapaa pääsy
|
KALLIO-KUNINKALA
Sampsa Korpela alsutaa Platonin Akatemiassa ajan filosofiasta
Sampsa Korpela
Sampsa Korpela (TM, KTM) on 34-vuotias järvenpääläinen, ja hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Väitöskirjan aiheena on "Creation Theories and the Relationship of God, Physics and Time" (Luomisteoriat ja Jumalan ja ajan välinen suhde fysiikan ja ajan teorioiden näkökulmasta). Väitöskirjan päämääränä on tarkastella, miten Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden yhdistävä, kvanttifysiikan potentiaalisuuden käsitteeseen perustuva ajan teoria vaikuttaa luomisen käsitteeseen. Platon-akatemian esitys on yhteenveto väitöskirjan ensimmäisestä luvusta, jossa käsitellään erilaisia ajan teorioita mahdollisimman laaja-alaisesti klassisen fysiikan ja kvanttifysiikan näkökulmista.
Sampsa Korpela
Matti Taneli
Kasvatustieteiden tohtori. Salon lukion uskonnon,
psykologian ja filosofian lehtori.
Lectio praecursoria kasvatustieteen
väitöskirjaan Kasvatus on kasvamaan saattamista.
Anne Frankista https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank
Pukinmäen teatterikoulu http://www.taidekoulut.fi/teatteri/
Sirpa Kivilaakso on väitellyt Annin Swanin tuotannosta http://iltasatu.org/tekija/sirpa-kivilaakso/
Oskari Juurikkala osallistui Platonin Akatemiaan
lukiolaisena 1990-luvun lopulla. Silloin hän harrasti muun muassa runoutta ja
lyömäsoittimia. Sen jälkeen hän asunut Helsingin ohella Lontoossa ja
Roomassa, muun muassa opiskellen talous- ja oikeustieteitä sekä filosofiaa ja
teologiaa.
Tällä hetkellä hän toimii katolisena pappina Helsingissä.
Kuvassa Oskari Juurikkala veljensä valokuvaaja Ville Juurikkalan kanssa. Veljekset osallistuivat v. 1999 Platonin Akatemiaan. Kuva on otettu Roomassa.
11.5.
klo 9 -15
|
Kallio-Kuninkalan kartano
|
Ristinummentie 21, Järvenpää
|
Nuorten väittelytapahtuma
klo 9-14.15
klo 10-11 Sampsa Korpela: Mitä aika on.
klo 12-13 Matti Taneli: Mitä satavuotias Suomi tarvitsee
klo 13-14 Oskari Juurikkala: Kutsumus
klo 14.15-15.00
Pukinmäen teatterikoulu esittää
Anne Frankin unelmia (näytelmä)
Käsikirjoitus: Sirpa Kivilaakso ja Marika Sampio-Utriainen
Ohjaus: Vilma Salmi
Tänä vuonna Anne Frankin päiväkirjojen julkaisusta on
tullut kuluneeksi 70 vuotta.
|
Vapaa pääsy
|
Suomi täyttää sata vuotta. Rakkaalla lapsella on nimi ja
ikääkin on, mutta miten se syntyi?
Leonora-salissa perjantaina 12.5. klo 17.30 - 18.00 keskustelevat aiheesta
dosentti Tapio Bergholm ja säveltäjä Harri Vuori
Harri Vuori on opiskellut Sibelius-Akatemiassa Esko Syvingin, Einojuhani Rautavaaran, Paavo Heinisen ja Eero Hämeenniemen johdolla. Vuoren uusin teos on kitarakonsertto Cthulhu's Dreams ja Lappeenrannan kaupunginorkesteri kantaesitti teoksen osana "Ja kitara soi" -festivaalia marraskuussa 2016.
Harri Vuori
Vuodesta 1993 hän on toiminut musiikkitieteen lehtorina Helsingin yliopistossa, ja hänelle myönnettiin yliopiston Pacius-palkintovuonna 1997. Keväällä 2016 Helsingin yliopisto lakkautti sävellyksenopettajan viran. Sävellyksenopettajan tehtävä on Turun Akatemian peruja 376 vuoden takaa. Oppituolia ovat hoitaneet säveltäjät Paciuksesta Sibeliukseen
Harri Vuori on Aino Mätön Jälkeläiset dokumenttielokuvan päähenkilö. Jälkeläiset kertoo taiteilijaelämästä Tuusulanjärven kulttuurimiljöössä. Dokumentissa käsitellään myös hallituksen säästölinjauksia suhteessa kulttuuripoliittisiin päätöksiin. Dokumentti sai ensi-iltansa 1.4.2017.
Aino Mätön ohjaama ja Sakari Mäkelän kuvaama elokuva
Jälkeläiset esitetään Leonora-salissa klo 18-19. Elokuvan jälkeen on varattu
aikaa keskusteluun.
Runoilija Mirkka Rekola. Hänen nimikkoseuransa tulkitsee suomalaisten modernistien runoja Kallio-Kuninkalassa 12.5
Sinulla oli valkoinen huivi harteilla,
eikö ollutkin, varhaisaamu, talvi,
vähän kylmä, virkattu tai kudottu,
se huivi,
heräsin siihen, ei se ollut unta,
sinä puhuit vähän, sanoinko minä mitään.
vähän kylmä, virkattu tai kudottu,
se huivi,
heräsin siihen, ei se ollut unta,
sinä puhuit vähän, sanoinko minä mitään.
Mirkka Rekola: Kohtaamispaikka vuosi, 1977
Mirkka Rekola-seura https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/mirkka-rekola/
Johanna Kärkkäinen
Johanna Kärkkäinen on monipuolinen muusikko ja taiteilija.
Hän valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna
2015. Kärkkäinen työskentelee freelancer-muusikkona sinfoniaorkestereissa,
kamariorkestereissa, oopperaproduktioissa, pienkokoonpanoissa sekä
sooloesiintyjänä ja solistina. Hänen repertuaarinsa kattaa klassisen huilun
ohjelmistoa alkaen 1600-luvulta aina nykypäivään asti.
Kärkkäinen esiintyy vuosina 2016-2017 muun muassa Aino
Acktén kamarifestivaalilla Helsingissä, sekä järjestää soolohuilukonsertit
Saksassa ja Italiassa. Vuonna 2015 hän sävelsi musiikin Maija Hirvosen Mirkka
Rekolasta kertovaan dokumenttielokuvaan.
Ilkka Uksila (s.1988) on tullut tunnetuksi vibrafonivirtuoosina ja poikkitaiteellisena jazzmuusikkona
niin Suomen kuin Saksankin maaperällä. 7-vuotiaana rumpujen soitolla aloittanut Uksila on
opiskellut Turun konservatoriossa, Helsingin Pop & jazz konservatoriossa ja valmistunut
jazzmusiikin kandidaatiksi arvostetusta Berliinin Jazz-Instituutista. Urallaan Uksila on saanut oppia
mm. legendaariselta vibrafonisti David Friedmanilta ja rumpali&säveltäjä John Hollenbeckilta.
Solistina hän on jakanut lavan Radion sinfoniaorkesterin (RSO) kanssa ja keulahahmona hän
luotsaa omaa Berliinissä syntynyttä kokoonpanoaan ”Ilkka Uksila Over9000”. Uksila on myös
mukana uunituoreessa Suomen nuorista jazzlupauksista koostuvassa yhtyeessä ”whim”.
Tutustu Ilkan musiikkiin:
Ilkka Uksila Over9000 - On the Verge of...
Ilkka Uksila goes Night School - Transcription
Eetu Palomäki on 22-vuotias suomalainen jazz-pianisti. Hän
on opiskellut musiikkia Pop & Jazz Konservatoriolla sekä Metropolian
pop/jazz–musiikin linjalla, jossa hänen opettajinaan ovat toimineet Mikael
Jakobsson ja László Süle. Hän esiintyy aktiivisesti monenlaisissa jazz- ja
elektronisen musiikin kokoonpanoissa. Viime aikoina hän on lisäksi säveltänyt
ja soittanut musiikkia erilaisiin dokumentti- ja fiktioelokuviin.
Johannes Sarjasto Quartet on yhtye perustettiin joulukuussa
2013 kun Johannes Sarjasto varasi studioajan ja pyysi suosikkisoittajiaan
tulkitsemaan sävellyksiään. Tuloksiin tyytyväisenä hän päätti vakinaistaa
ryhmän omaa nimeään kantavaksi jazzkvartetiksi. Pyrkimyksenä on luoda
tinkimätöntä musiikkia joka ottaa vaikutteita niin afro-amerikkalaisesta kuin
eurooppalaisestakin traditiosta. Tärkein inspiraatio on kuitenkin elämän ja
olemassaolon ihmettely, asioiden havainnoiminen ja oivaltaminen.
Nihili Interitin runoilijakierue osallistuu Taidejamien Runojameihin!
http://www.runoutta.fi/category/runoilijat-toukokuu-2017/
http://www.runoutta.fi/category/runoilijat-toukokuu-2017/
Tommi Parkko
Tommi Parkko on runoilija, toimittaja, kirjoittajakouluttaja ja Nihili Interitin kustantaja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommi_Parkko
Tommin haastattelu: http://kristianhuuhtanen.blogspot.fi/2012/05/vieraana-tommi-parkko.html
Alustava lista muista Runojamien runoilijoista:
Janette Hannukainen
Juha Jyrkäs
Harri Kiianen
AP Kivinen
Outi-Illuusia Lilja
Tommi Parkko
Juha Rautio
Kimmo Räntilä
Tuija Välipakka
Janette Hannukainen
Juha Jyrkäs
Harri Kiianen
AP Kivinen
Outi-Illuusia Lilja
Tommi Parkko
Juha Rautio
Kimmo Räntilä
Tuija Välipakka
12.5.
klo 17.30 - 23.30
|
Kallio-Kuninkalan kartano
|
Taidejamit:
Leonora-sali
Avajaiset 17.30 - 18.00
Suomi ja Rantatie Säveltäjä Harri Vuori, ohjaaja Aino Mättö ja kuvaaja Sakari Mäkelä kertovat elokuvasta
18.00 - 19.00
Aino Mätön elokuva: Jälkeläiset. Kertomus taiteilijaelämästä Rantatiellä.
Elokuvan jälkeen on varattu hetki aikaa keskusteluun
19.15 - 20.00
Mirkka Rekola-seuran järjestämä
Suomalaisen runon ilta.
- Mirkka Rekolan ja Johanna Venhon runoja (Johanna Venho)
- Helvi Juvosen runoja (Lauri Seutu, laulu ja kitara; Johanna Kärkkäinen, huilu)
- Mirkka Rekolan kirjoittama Mustapää-essee (Katja Seutu)
- Mirkka Rekolan ja Johanna Kärkkäisen runoja, huilumusiikkia (Johanna Kärkkäinen)
- Mirkka Rekolan ja Katja Seudun runoja (Katja Seutu)
20.15 - 20. 45
Hetkiä. Runoa, tanssia ja musiikkia. Ohjaus: Tair Arusaar ja Essi Koski
20.45 - 21.15
Lava on vapaa. Lavalla voi esittää omia runoja ja tuoda lauluterveisensä satavuotiaalle Suomelle.
Klo 21.15 - 23. 30
Runojamit
Nihil Interitin kevätkiertueen runoilijoita:
Janette Hannukainen
Juha Jyrkäs Harri Kiianen AP Kivinen Outi-Illuusia Lilja Tommi Parkko Juha Rautio Kimmo Räntilä Tuija Välipakka
Ilkka Uksilan jazzyhtye.
Eetu Palomäki: Piano ja efektit
Johannes Sarjasto: Alttosaksofoni
Illan äänisuunnittelusta vastaa Markus Bonsdorff |
Vapaaehtoinen pääsymaksu
(esim. 10 €, jolla saa kupin kahvia) |
KELLOKOSKEN JUHLATALO
Kellokosken juhlatalo
Lehtori Ilkka Mäkinen kertoo Kellokosken juhlatalolla kokemuksistaan Mauritaniassa
Jukka Hongisto
”Perusbuddhalaisuus ei käsittele Jumalaa ollenkaan.
Pohjimmiltaan buddhalaisuus ei ole teistinen uskonto. Tämä tekee
buddhalaisuudesta hyvin joustavan uskonnon. Monet kristityt harrastavat
Zen-meditaatiota, eivätkä näe sen olevan ristiriidassa uskontonsa kanssa.
Levittyään eri kulttuureihin moniin buddhalaisiin suuntauksiin on tullut
paikallisia jumalkäsityksiä. ”
Jukka Hongisto on fysiikan ja filosofian lehtori Sveitsin
lukiossa Hyvinkäällä. Hän on Hyvinkään tähtitieteen harrastajien yhdistyksen
Polariksen puheenjohtaja. Hän järjestää Kellokosken juhlatalolla
zenmeditaatiohetkiä v. 2017 Platonin Akatemiassa.
Kellokosken Juhlatalo
11.5.
klo 9-13
|
Juhlatalontie 4, Tuusula (Kellokoski)
|
Aamupäivän teemana Juhlatalolla "Maailma
pienoiskoossa" -
Klo 9-10 Jaana Koskenranta ja Harri Nyman, Tuusulan museotoimi: Kellokosken kyläyhteisön historiallinen kehitys: klo 10-11 Ilkka Mäkinen:
"Avustustyössä maailmalla"
Kokemuksia paikallisesta kehitysyhteistyöstä Mauritaniassa.
Ruokailu juhlatalolla klo 11-12
Klo 12-13
Juhlatalolla: Jukka Hongiston meditaatiopaja |
Vapaa pääsy
|
KELLOKOSKEN SAIRAALAMUSEO
Kellokosken sairaalamuseo
Tutustu virtuaalisesti Tuusulan historiaan
Kellokosken sairaalamuseon opastukset alkavat klo 12 ja klo
13.
Oppaana Timo Laaksonen. Ilmoittaudu: t.tapio.turpeinen@gmail.com
11.5.
klo
12.00 -13.45 |
Kellokosken taajama ja Sairaalamuseo: Kellokosken Vanha Valtatie 198 |
Historiakävely virtuaaliopastuksen avulla (mobiilisovellus) Kellokosken taajamassa
12.00 - 12.45 ja
13.00 - 13.45
Opastettu kierros Kellokosken sairaalamuseossa.
Timo Laaksosen opastukset klo 12. 00 - 12.45 ja klo 13.00 - 13.45 Ennakkoilmoittautuminen
vaaditaan.
|
Vapaa pääsy |
Kirkkovene (Piirros: Katja Uksila)
11.5.
klo 10 -11
ja 12-13 (lähdöt Onnelan laiturista) |
Kirkkovene
|
Tuusulanjärvi
|
Suomalaistunut maahanmuuttaja. Rita Kostama
|
Vapaa pääsy
|
KRAPIN PAJA
Krapin paja
Pekka Paloheimo:
http://blogbook.adventurepartners.fi/2013/11/pekka-is-pekka.html tai http://www.etelamanner.com/retkikunta/ linkeistä pääsee vähän tutustumaan Holman Pekan reissuihin ja persoonaan
Tuusulan Rantatiellä lapsuutensa yhdessä viettäneet Pekka Holma ja Pekka Paloheimo ovat kumpikin tahollaan tehneet aikamoisia extreme-reissuja, vaikka kumpikaan ei olekaan mikään "täysipäiväinen seikkailija", vaan reissut ovat tehty omien töiden ohessa. Pekka Holma toimii Krapihovin toimitusjohtajana ja Pekka Paloheimo on Mercuri Internationalin johdon konsultti.
Holma on käynyt kolmeen otteeseen Etelämantereella, josta viimeisellä onnistui huiputtamaan vuoren, jonka he Pata Degermannin kanssa nimesivät kotimaan kunniaksi Mount Finlandiksi.Holma on myös käynyt melomassa Huippuvuorten ympäri. Paloheimo on ajanut pyörällä Portugalin eteläisimmästä pisteestä Lapin pohjoiskärkeen ja USAn halki Los Angelesista New Yorkiin, lisäksi hän on kävellyt Australian halki etelä-pohjoissuunnassa.
Kumpikin miehistä tietää huimien tavoitteiden asettamisesta ja miten ne saavutetaan. Platonin Akatemiassa he tulevat kertomaan siitä myös nuorelle kuulijakunnalle.
Pekka Paloheimo:
"Kuten ehkä tiedättekin, olen ylittänyt mantereita lihasvoimalla. Australian kävellen ja Euroopan ja Pohjois-Amerikan fillarilla. Tuollaisilta reissuilta jää tietysti lukemattomia muistoja, mutta jotain syvempääkin oppii. Viime aikoina on mieleen palannut kaksi aika keskeistä asiaa.
Ensinnäkin tuollaisiin pitkiin reissuihin mahtuu aina niitä hetkiä, kun tuntuu vaikealta tai eteen osuu odottamattomia vastoinkäymisiä. Euroopan fillarireissulla rengas puhkesi vain kolme kertaa, mutta kaikki tietysti samana päivänä. Pyöräretkien ekojen päivien aamuina takamus on niin kipeä, että aamupäivä on poljettava puolittain ns. putkelta, kunnes hellä peffa taas tottuu. Ekan viikon ja 1000 km jälkeen ei enää tunnu missään.
Australian kärpäsistä ei kukaan ollut muistanut mainita. Niitä on miljardeja rutikuivassa erämaassa ja ne etsivät nestettä mistä vaan. Sitä on helposti saatavilla ihmisen silmissä, nenässä ja suussa. Iltakasteen tullessa ne katoavat. Seuraavana aamuna telttakangas on niiden peitossa, koska ne osaavat odottaa heräämistäsi. Etelästä pohjoiseen kävellessä niitä ei puolivälin jälkeen enää ole.
Molemmat jalkapohjani olivat Australiassa ensimmäisen viikon jälkeen yhtenäisillä vesikellomaisilla rakoilla. Luin SAS –sotilaan kirjoittamasta survival oppaasta, että ne pitää vaan viiltää veitsellä reunasta auki ja puristaa nesteet ulos. Eikun laastaria päälle ja eteenpäin. Sattui kyllä ihan sikana. Loppumatkasta jalkapohjat oli niin parkkiintuneet, etten olisi tarvinnut kenkiä minkäänlaisessa maastossa. Australian erämaissa asuville maailman myrkyllisimmille käärmeillekin olisin voinut vaan tarjota jalkapohjaa.
Kalliovuoria ylittäessäni kohtasin pahimman helleaallon, joka vuosiin oli koetellut USA:n lounaisosia. Eräs utelias amerikkalainen pysäytti ilmastoidun tila-autonsa kysyäkseen, onko minulla kaikki hyvin. ”Must be a crazy Finn to cycle in this heat!” Kalliovuoriltakin tullaan lopulta alas ja ilma viileni."
http://blogbook.adventurepartners.fi/2013/11/pekka-is-pekka.html tai http://www.etelamanner.com/retkikunta/ linkeistä pääsee vähän tutustumaan Holman Pekan reissuihin ja persoonaan
Krapihovi/
Krapin paja
11.5.
Klo 9-11 |
Rantatie 2, Tuusula
|
Kahden seikkailijan tarina (Pekka Holma
ja Pekka Paloheimo)
|
Vapaa pääsy
|
LOTTAMUSEO
11.5.
klo 13 -14
|
Lottamuseo
|
Rantatie 39, Tuusula
|
Opastettu kierros klo 13
|
Lukiolaisten kortilla vapaa pääsy
|
MARIN PUTIIKIN LATO
Marin putiikin lato
11.5.
klo 9-15
|
Marin putiikin lato
|
Rantatie 110
|
Hiljaiset tilat -tilataiteen työpaja
|
Vapaa pääsy
|
ONNELA
Onnela (piirros: Katja Uksila)
Mikael
Jungner
Mikael Jungner oli kansanedustaja vuosina
2011–2015. Vuosina 2010–2012 Jungner toimi SDP:n puoluesihteerinä ja
vuosina 2005–2010 Yleisradion toimitusjohtajana. Jungner aloitti viestintätoimisto Kreabin Suomen-yhtiön
toimitusjohtajana huhtikuussa 2015. Jungnerin aiheena v. 2017 Platonin
Akatemiassa on digitalisaation haasteet
Hanna Sarkkinen on Vasemmistoliiton kansanedustaja (vuodesta 2015). Kesäkuussa 2016 Sarkkinen valittiin vasemmistoliiton
varapuheenjohtajaksi. Sarkkinen on koulutukseltaan filosofian maisteri pääaineenaan aate- ja oppihistoria.
Hän valmistui Oulun yliopistosta keväällä 2014.
Vuoden 2017 Platonin Akatemiassa Hanna Sarkkinen alustaa
aiheesta Markkinat ja etiikka.
Mikael Fogelholm
Mikael Fogelholm on suomalainen elintarviketieteiden tohtori, ravitsemustieteen dosentti
ja vuodesta 2011 alkaen Helsingin yliopiston ravitsemustieteen
professori maatalous-metsätieteellisessä. Vuoden 2017 Platonin Akatemiassa Mikael Fogelholm
alustaa aiheesta Suomalainen terveys.
Mitä suomalaiset syövät 2030 Onnelan Toukola-salissa klo 10.00-10.45
Keskustelutilaisuutta juontaa Tuusulan lukion opiskelija Ella Tuominen. Asiantuntijana on ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm. Keskustelussa ei haeta vain vastauksia aiheeseen, vaan keskustellaan siitä kuka/ketkä, mitkä tahot tai globaaliset suuntaukset ohjaavat suomalaisten syömistä ja muuta terveyskäyttäytymistä.
Mitä suomalaiset syövät 2030 Onnelan Toukola-salissa klo 10.00-10.45
Keskustelutilaisuutta juontaa Tuusulan lukion opiskelija Ella Tuominen. Asiantuntijana on ravitsemustieteilijä Mikael Fogelholm. Keskustelussa ei haeta vain vastauksia aiheeseen, vaan keskustellaan siitä kuka/ketkä, mitkä tahot tai globaaliset suuntaukset ohjaavat suomalaisten syömistä ja muuta terveyskäyttäytymistä.
Onnela
11.5.
Klo 9 - 14
|
Rantatie 34, Tuusula
|
Tulevaisuuden tarinat:
Toukolan-salin ohjelma: 9. 00- 9.45: Hanna Sarkkinen: Markkinatalouden tulevaisuus 10.00 - 10.45 Mikael Fogelholm: Mitä suomalaiset syövät 2030? Juontaa Elli Tuominen (Tuusulan lukio) Klo 12-13 Teemu Roos: Tekoälyä Platonin Akatemiaan Klo 13.15 - 14.00 Mikael Jungner: Digitalisaation haasteet Impivaaran (vanha Onnela) ja Taaborin (Onnelan uusi puoli) ohjelma: Antti Laitamäen Robotiikka-kurssi klo 9-11 (kokoontuminen Onnelan majatalon aulassa klo 9) Klo 13.15 - 14.00 Teemu Roos: Tekoälytyöpaja |
Vapaa pääsy
|
Hiljaiset tarinat -taidenäyttely järjestetään osana Platonin Akatemian Suomalaiset tarinat -tapahtumaa. Taidenäyttelyn avajaiset ovat tiistaina 2.5. klo 18 ja näyttely on avoinna Rantatien Galleriassa kahden viikon ajan 3.–14.5.2017. Yhteisnäyttelyssä on esillä neljäntoista uusimaalaisen taiteilijan teoksia.
Näyttely kertoo unohdetuista, vaietuista ja vaikeistakin aiheista: lähettämättömistä kirjeistä, häivytetyistä kuvista ja kertomattomista tarinoista. Hiljaisuus voi olla vain näennäistä, ulkoista hiljaisuutta, vaikka sisällä pauhaa. Tärkeintä on saada ikuistettua tarina arkipäiväisestä asiasta, joka saattaa olla silmänräpäyksessä ohi. Hiljaisuudessa piilee voimaa ja peräänantamattomuutta kestää elämän vaikeudet.
Näyttely kertoo unohdetuista, vaietuista ja vaikeistakin aiheista: lähettämättömistä kirjeistä, häivytetyistä kuvista ja kertomattomista tarinoista. Hiljaisuus voi olla vain näennäistä, ulkoista hiljaisuutta, vaikka sisällä pauhaa. Tärkeintä on saada ikuistettua tarina arkipäiväisestä asiasta, joka saattaa olla silmänräpäyksessä ohi. Hiljaisuudessa piilee voimaa ja peräänantamattomuutta kestää elämän vaikeudet.
Saara Pesosen öljyvärimaalaus Janela
(2017) Hiljaiset tarinat näyttelyssä 2.5. - 14.5. 2017
Seppo Mäkelä kertoo itsestään:
Olen harrastanut valokuvausta teini-iästä lähtien eli sieltä Beatlesien vuosikymmeneltä. Perinteinen pimiötyöskentely tuli näiden vuosien aikana tutuksi. Sen mahdollisti vanhempieni ulkosauna ja isompien aukkojen suojana olleet tummat viltit. Oli kiehtovaa katsoa kuinka kuva syntyi asteittain kehitysaltaassa. Jossain vaiheessa kuvaaminen jäi kuitenkin vähemmälle. Sitten tuli digikuvaus ja innostuin uudelleen. Kuvankäsittely avasi aivan uuden maailman, mitä tulee kuvan muokkaamiseen. Minulle kamera onkin vain luonnoslehtiö ja lopullinen visio toteutuu usein vasta pitkällisen kuvankäsittelyn kautta. Mottoni onkin, että lopputulos ratkaisee. Sillä ei ole merkitystä, miten siihen päädytään.
Seppo Mäkelän valokuvat Nöyryys ja Matkalla osallistuvat Hiljaiset tarinat-näyttelyyn
Matkalla
Sami Tynkkynen on antanut teoksensa Hiljainen näyttelyyn.
Hiljainen
Sami Tynkkysen ja Saara Pesosen taiteilijakoti on Nastolan kirkonkylän tuntumassa. Läheisen järven nimi on Iso-Kukkanen Vierailijaa vastaan ryntää sekarotuinen Teresia-koira. Olen nähnyt sen tekevän uskomattomia spurtteja Ilomantsin Linnalammin linnavuorta ylös ja alas. Teresia osaa muuttaa liikkeensä näkyväksi energiaksi. Eläinten elämä on suurta taidetta. Pihamaalla kaivavat maata räkättirastaat. Yksi niistä löytää madon. Sami toteaa: ”Maa ei ole enää roudassa.” Sisällä talossa kunnioitetaan myös muurahaisia. Ne ovat tehneet tilapäisen asunnon narsissimaljakkoon. ”Ne hakeutuvat veden pariin”, sanoo Sami.
Kevät on ulkona muuttumassa talveksi. Hiljalleen leijailevat hiutaleet sopivat hyvin pihapiiriin. Toisaalta liian aikaisin Suomeen tulleita muuttolintuja on sääli.
Sami Tynkkynen ilmoittaa ammatikseen lapiomies. Hän tekee raskasta ruumiillista työtä ja sanoo nauttivansa siitä. Han haluaisi juuri nyt oppia valamaan kunnollisia betoniharkkoja.
Sami on myös taiteilija, luontokartoittaja, kivimies, muusikko, luonnonsuojelija ja säveltäjä. Hän on kehittänyt myös oman soittimensa - soivat kivet. Samin soittimesta saa ulos hivelevänkauniita ääniä.
”Saisin muusikkona helposti cover-keikkoja, mutta en tee niitä.” Sen sijaan hän on valmis osallistumaan free jazz-sessioihin. Mutta juuri nyt raskas työ vie voimia. Joka paikkaa kolottaa.
Sami on luvannut Hiljaiset tarinat näyttelyyn työnsä Hiljainen. Se ei ole työn alkuperäinen nimi...
”Ehkä annoin sille aluksi nimeksi Syksy”... Työ on vuodelta 2001. Kun käymme Samin kanssa läpi hänen taidevarastoaan, huomaa heti että juuri vuosi 2001 on ollut Samin taiteilijahistorian tuotteliain. Samoihin aikoihin hänellä oli oma näyttely Galleria Allissa.
Sami kuuluu Runojamien ja sen jälkeläisen Platonin Akatemian perustajiin. Pyöritin Samin kanssa jonkin aikaa myös Herne&Nauris-ravintolan kulttuuriklubia. Muistojemme lokeroista tuli helposti esiin eräs taolainen ilta, jonka tuotimme. Siinä oli jotain arvokasta. ”Tulin siihen yhdessä Miina Äkkijyrkän kanssa”, muistelee Sami. On minullakin muistoja Äkkijyrkästä. Hän yritti kerran pestata minut rakentamaan aitoja lehmilleen. ”Loistava piirtäjä”, kertoo Sami Äkkijyrkästä. ”Omat vahvuuteni eivät liity niinkään piirtämiseen, vaan väreihin.” Minusta turhaa vaatimattomuutta. Kyllä Sami osaa piirtää.
Katsellaan taas vanhoja kuvia, jotka Sami on löytänyt ullakoltaan. Samin grafiikka vetää puoleensa. Ja olenkin kohta yhden grafiikan lehden ylpeä omistaja: ”Siinä on kuva lähteestä”, sanoo Sami, joka kertoo että hän on viime aikoina nähnyt paljon lähdeunia. Minulle kuvasta tulee mieleen myös timantti. Ja tästä huomiosta olemmekin jo muistelemassa yhteistä muinaista retkeämme elokuussa 2001 Päijänteen rannoille; etsimme runokiviä taideperformanssiin, jossa Sami teki nonstop-taidetta ja minä vedin runopajaa, jossa ohikulkijat istahtivat juuri tuolle Päijänteestä löytyneelle kivelle ja alkoivat synnyttää runoja. Oppaana oli Aristoteleen runousoppi. Tässä yksi runopajan runoista: ”Totuus. Kun näkisin omani. Pysyisin siinä, selkeästi. Sinäkin. Ne koskettaisivat toisiaan, totuutemme.” Olivatko runot ”ITE-runoja”, koska niiden tekivät olivat harrastajarunoilijoita. Mitä on sitten ITE-taide? ”Jos olisin puhdas ITE-taiteilija, voisin tehdä moottorisahalla karhuja. Mutta kun en aivan ole”, sanoo Sami.
Kun Runojameja aloiteltiin oli Sami parikymppinen nuori mies. Nyt vuosia on tullut tuplaten lisää.
Nykyisin Sami tekee enemmän musiikkia kuin kuvia. Vajasta, soivien kivien vierestä, löytyy kuitenkin uusia töitä. Abstraktia taidetta, värien vimmaa. ”Tein näitä, kun Saaralta jäi värejä yli.”
Saara Pesoselta tulee Hiljaisiin tarinoihin kaksi työtä, kaksi naistutkielmaa ”Miina” ja ”Janela.” Miinan malli asui aikanaan Ilomantsin Putkelassa, Janela on omakuva Lahden vuosilta.
Kun kirjoitan tätä katselen koko ajan Samin Hiljaista. Pari tuntia sitten käytin Hiljaista iltakävelyllä metsällä. Otin siitä pari kuvaa. Kyllähän Hiljainen metsään asettui, onhan se kuvia metsästä. Kuvia monikossa. Kuvia ilman mitään lukua, näkemisen mahdollisuuksia.
”Taideteos on valmis vasta kun sitä katsoo.” Sanoo Sami. Ja jokainen katsoo omalla tavallaan.
Samin Hiljaisesta voi löytää tämänkin.
Samin Hiljaisesta voi löytää tämänkin.
Tolkieniako? Shamanismiako? Mitä siinä on ? Siinäpä se. Siinä on mitä tahansa. Sami sanoo että se on kuva syksystä, kun sinne on saapumassa hiljaisuus. Vihreä on muuttumassa ruskan väreiksi. Lehdet putoilevat kuin sadepisarat maahan. Sami osoittaa minulle taulun oikeaa yläkulmaa. ”Tuo tyhjä tila on tärkeä.” Luontokokemuksessa on aina mukana ei-mitään. Maailman asiat erottuvat vasta kun niitä vertaa ei-mihinkään. Hiljaisesta erottuu kasvot ja helmet. Oudon hahmon suuhun katsoessa tuntuu putoavansa metsän mustaan aukkoon. Minne sieltä joutuisi? Ehkä johonkin mitä emme vielä ymmärrä.
Ismeistä on autenttiselle katsojalle lähinnä haittaa. Ne polttomerkitsevät taiteelliset objektit sanoilla joiden merkitys lähentelee nollaa. Hiljaisen voisi tietyin varauksin, ainakin epäillä, edustavan mystistä surrealismia. Ilkka Juhani Takalo-Eskola on kokenut ystävänsä Alpo Jaakolan edustavan juuri mystistä surrealismia. Ehkä Hiljaisessa voisi olla sitä. Mutta on siinä paljon muuta. Keskusteluissamme vilahtelee Tapani Hietalahden nimi...ehkä Jaakolaa, Tynkkystä ja Hietalahtea yhdistääkin jokin sanoilla hyvin vaikeasti ilmaistavissa oleva alkuvoimaisuus. Orgaaninen taide.
Hiljainen on eräänlainen valveuni. Seikkailu. Uppoaminen. Mahdollisuus katsoa toisin.
3.5. ja 10.5.
Molemmat takkaillat alkavat klo 18 (kesto noin kaksi tuntia)
3.5.
klo 18
|
Rantatien Galleria
|
Rantatie 117, Tuusula
|
Unohdetut. Hannu Mäkelä kertoo mm. Samuli Parosesta.
Parosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta 23.5. 1917.
Mäkelän alustuksen jälkeen: Samuli Parosen seura ja sen
nykyaforismeja
|
Vapaa pääsy
|
Samuli Paronen
Samuli Paronen oli kirjailija, taidemaalari ja
työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi
esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti
kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maaiman sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paronen
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä on tuotannoltaan monipuolinen kirjailija, taiteen akateemikko. Parnasson novellipalkinto 1965, Otavan nuorten kirjailijain palkinto 1966, Valtion kirjallisuuspalkinto 974, 1976, 1981, 1982, 1988. Tauno Karilaan palkinto 1974, Anni Swan-palkinto 1976, Arvid Lydecken-palkinto1978, Eino Leinon palkinto 1982, Pohjoismainen kuunnelmapalkinto 1985, Alvar Renqvist -palkinto 1990, Finlandia palkinto 1995, Varjo-Finlandia 1996, Topelius-palkinto 1996, SKS:n kirjallisuusarkiston Vuoden asiakas 2003, L. Onerva -mitali 2003, Kirjapöllö-palkinto 2003, Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2003
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuli_Paronen
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä on tuotannoltaan monipuolinen kirjailija, taiteen akateemikko. Parnasson novellipalkinto 1965, Otavan nuorten kirjailijain palkinto 1966, Valtion kirjallisuuspalkinto 974, 1976, 1981, 1982, 1988. Tauno Karilaan palkinto 1974, Anni Swan-palkinto 1976, Arvid Lydecken-palkinto1978, Eino Leinon palkinto 1982, Pohjoismainen kuunnelmapalkinto 1985, Alvar Renqvist -palkinto 1990, Finlandia palkinto 1995, Varjo-Finlandia 1996, Topelius-palkinto 1996, SKS:n kirjallisuusarkiston Vuoden asiakas 2003, L. Onerva -mitali 2003, Kirjapöllö-palkinto 2003, Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2003
Hannu Mäkelän teoksia, jotka liittyvät Rantatien
kulttuurihistoriaan:
Mestari. Eino Leinon elämä ja kuolema. Helsinki: Otava, 1995 (Finlandia-palkittu teos)
Eino Leino. Elämä ja runo. Helsinki: Otava, 1997
Nalle ja Moppe. Eino Leinon ja L. Onervan elämä. Helsinki:
Otava, 2003
Kivi. Helsinki: Tammi, 2010 (keroo Aleksis Kivestä)
Hannu Mäkelä kertoo mm. Samuli Parosesta Rantatien
Galleriassa 3.5. alkaen klo 18. Parosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta
23.5. 1917.
Mäkelä on kirjoittanut muistelmateoksen Samuli Parosesta:
Samuli. Muistelma Samuli Parosesta. Helsinki: Otava, 2006
Mäkelän alustuksen jälkeen: Samuli Parosen seura ja sen
nykyaforismeja
Tässä vielä lehdistötiedote Mäkelä-Paronen illasta:
Kirjailija Hannu Mäkelä kertoo Unohdetuista Takkatulen ääressä
3.5. alkaen klo 18 Rantatien Galleriassa
3.5. vierailee Rantatien Galleriassa kirjailija, taiteen akateemikko Hannu Mäkelä, joka kertoo unohdetuista kirjailijoista. Päähuomion saa Samuli Paronen, jonka syntymästä tulee toukokuussa kuluneeksi 100 vuotta.
Hannu Mäkelä syntyi Helsingissä 1943. Esikoiskirjansa hän sai julkisuuteen jo 22-vuotiaana (1965). Mäkelän tuotanto on uskomattoman laaja: kymmenittäin runokokoelmia, romaaneja, kuunnelmia, näytelmiä ja tietokirjoja. Ei ole liioittelua kutsua Mäkelää Suomen monipuolisimmaksi kirjailijaksi. Taiteen akateemikkoja voi olla kerrallaan vain 11. Tässä vajaassa tusinassa on vain kaksi kirjailijaa: Kirsi Kunnas ja Hannu Mäkelä.
Myös Rantatien hahmot ovat tulleet Mäkelälle tutuiksi. Eino Leino - aiheisesta romaanistaan Mestari hän sai Finlandia-palkinnon v. 1995. Aleksis Kivestä kertoo romaani Kivi (2010).
Samuli Paronen syntyi 23.5.1917 Virolahden pitäjässä. Hänen isänsä menehtyi Tammisaaren vankileirillä Samulin ollessa vain yksivuotias. Ida-äiti kuoli pojan ollessa 14-vuotias. Kansakoulun jälkeen Samuli kierteli työmiehenä eri puolella Etelä-Suomea. Myöhemmin hän pestautui merille mm. Jäämeren nuottakalastukseen. Vuonna 1937 Paronen oleskeli Helsingissä ja avioitui itseään 21 vuotta vanhemman vuokraemäntänsä, Aino Meurosen kanssa.
WSOY julkaisi Parosen romaanin Kesä Aataminkylässä v. 1964. Kirjailija oli silloin jo 47-vuotias.
WSOY:n hylättyä seuraavat käsikirjoitukset Paronen kääntyi Otavan puoleen, jossa oli hänen onnekseen töissä nuori kustannusvirkailija Hannu Mäkelä, josta tulikin Parosen elinikäinen ystävä ja tuki. Toki muutkin kirjailijat arvostivat Parosen kirjalliset kyvyt korkealle, mm. Tuomas Anhava ja Paavo Haavikko.
Mäkelä laati ystävästään Parosesta elämäkerran Samuli (2006). Keskiviikkona 3.5. saamme kuulla lisää Parosen kypsistä kirjailijanvuosista.
Parosesta muistetaan usein kaksi asiaa: aforismit ja Urho Kekkosen kehut. Ei ole sattumaa että Suomalaisten aforismiyhdistyksen vuosittain jakama palkinto on saanut nimensä juuri Samuli Parosen mukaan. Varsinkin kokoelmaa Maailma on sana (1974) pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana.
Takkaillassa paikalla on myös riihimäkeläinen Samuli Parosen seura, jonka piirissä syntyneitä aforismeja pääsemme kuulemaan.
Presidentti Urho Kekkonen kehui Parosen romaania Huone puutalossa (1971) ensin Suomen Kuvalehdessä ja sitten uudenvuodenpuheessaan.
Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehteen: ”Kun nyt on eduskuntavaalit edessä, toivoisin, että mahdollisimman moni ehdokas ottaisi Parosen teoksen opinto- ja kurssikirjakseen. Läpimeno on varma, jos ehdokas kykenee esittämään ratkaisun niihin kymmeniin kysymyksiin, joita tämä kaunokirjallinen teos nostattaa lukijan mieleen.”
Paronen sai kutsun myös Linnan juhliin. Paronen ei mennyt. Kun on lukenut Hannu Mäkelän muistelmateoksen Samuli, ymmärtää miksi. Parosta voisi luonnehtia Riihimäen erakoksi. Riihimäeltä taitaa löytyä vielä niitäkin, jotka muistavat kaupungin katukuvasta kirjailijan pitkän, tumman hahmon. Hannu Mäkelä lienee ollut niitä harvoja, joihin hän luotti.
Parosen aforistit tunnetaan; muu tuotanto on lähes unohtunut. Lokakuussa 1972 Paronen kirjoitti kollegalleen Pertti Tonterille: ”Jos täällä Suomessa oikeen menevän lukuromaanin haluaa tehdä on paras kirjoittaa Hitleristä, sotasankareista, tahi ehkä aatelisromantiikasta. ”
Paronen päätti kirjoittaa arkisista asioista omintakeisella tyylillään ja jäi marginaaliin.
Takkatulen ääressä (3.5.) sivutaan myös Mäkelän hyvin tunteman toisen kirjailijan, Maila Pylkkösen elämää. Ja kun olemme Rantatiellä, saattaa puhe kääntyä Eino Leinoon. Ja tietenkin Aleksis Kiveen. Heidät on nostettu kansallisen kulttuurimme kaikkein pyhimpään, mutta varsin raskaita olivat Leinon ja Kiven viimeiset vuodet. Jotain samantyyppistä on helppo löytää myös Parosen elämästä. Asumisvaikeudet sävyttivät Parosen Riihimäen vuosia ja vaikeuttivat kirjoitustyötä. Asunnot olivat puutaloissa, joissa usein oli niin kylmää, että vesikin jäätyi ämpäreissä. Kirjoitustyönsä ohessa Paronen kävi silti töissä mm. Lahden sähkölaitoksella. Parosen viimeisin työpaikka oli Riihimäen Lasilla ikkunalasin nostajana. Viimeiseksi jääneessä romaanissa Kortteeri (1974) on kuvattu työskentelyä niin Riihimäen kuin Lahdenkin lasitehtailla.
Paikka: Rantatien Galleria, Rantatie 117
Aika: Keskiviikkona 3.5. 2017 klo 18
Ei pääsymaksua
Lisätietoja: Tapio Turpeinen p. 050 - 431 9717
3.5.
klo 18
|
Rantatien Galleria
|
Rantatie 117, Tuusula
|
Unohdetut. Hannu Mäkelä kertoo mm. Samuli Parosesta.
Parosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta 23.5. 1917.
Mäkelän alustuksen jälkeen: Samuli Parosen seura ja sen
nykyaforismeja
|
Vapaa pääsy
|
Helena Westermarck (valokuva: Daniel Nyblin)
Miina Sillanpää
Hiljaisuudesta näkyväksi-keskustelun lehdistötiedote
NFY:n historiasta. Katso http://filosofia.fi/verkkoloki/#6322
Miten tulla hiljaisuudesta näkyväksi. Keskusteluja naisen asemasta satavuotiaassa Suomessa. Tarinallinen takkailta Rantatien Galleriassa 10.5.
Rantatien Gallerian tarinallisessa takkaillassa keskiviikkona 10.5. on aiheena naisen asema satavuotiaassa Suomessa - Miten tulla hiljaisuudesta näkyväksi. Samalla keskustellaan muistakin julkisuudessa aliedustetuista ryhmistä. Hiljaiset tarinat-taidenäyttely (joka on osa v. 2017 Platonin Akatemiaa) tarjoaa tähän hyvät puitteet. Taideteosten aiheina on mm. pakolaisuus, pakotettu nöyryys ja yksinäisyys.
Takkaillassa kuulemme tarinoita suomalaisista naisista, kertomuksia arjesta, muistoja sadan vuoden takaa, pohdintoja hyvinvointivaltion synnystä. Mutta ennen kaikkea keskustelemme naisen asemasta. Miten satojen vuosien aikana syntynyt ja synnytetty hiljaisuus on rikottavissa?
Minna Canth kirjoitti 1893, että ”naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys”.
Väitöskirjatutkija Julia Dahlberg osallistuu illan keskusteluun kertoen taiteilija, intellektuelli ja kansalaisaktivisti Helena Westermarckista, jonka veli oli kuuluisa filosofi Edward Westermarck.
Tarinallisen takkaillan juontaa Tuija Kasa. Hän tuo keskusteluun näkökulmia naisen asemasta filosofiassa, taiteessa ja politiikassa. Yksi tärkeä nainen suomalaisen hyvinvointivaltion syntyhistoriassa on Miina Sillanpää, joka syntyi nälkävuosien aikana torppari Juho ja Leena (o.s. Roth) Riktigin yhdeksänlapsiseen perheeseen. Hän oli lapsista kolmanneksi nuorin. Kouluja Sillanpää ei juurikaan käynyt, vain kiertokoulua ja tehtaan koulua.
Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen kunniaksi pidettiin liputuspäivä 1.10.2016.
NFY:n historiasta. Katso http://filosofia.fi/verkkoloki/#6322
Rantatien Galleria
10.5. alkaen
klo 18
|
Sibeliuksenväylä 57, Järvenpää
|
Hiljaisuudesta näkyväksi. Suomalaisen naisen hiljainen
historia. Keskustelua naisen asemasta Suomessa. Tarinalllinen takkailta.
Puhetta johtavat Julia Dahlberg ja Tuija Kasa. Ohjelman
tuottaa NFY (Suomen nais- ja feministifilosofien yhdistys)
|
Vapaa pääsy
|